Väittelin Turun kauppakorkeakoulussa kesäkuun lopussa. Nyt on hyvä aika katsoa vähän taaksepäin ja kerrata vinkkejä väitöstilaisuuteen valmistautumisessa.

Perusohjeena voi sanoa, että kaikki väitökseen liittyvät käytännönjärjestelyt (pl. vastaväittäjään liittyvät asiat) kuuluvat väittelijälle. Väitökseen liittyvät käytänteet vaihtelevat hieman eri yliopistojen välillä. Etsi siis oman yliopistosi ohjeet! Turun yliopistolla on varsin hyvät ohjeet netissä. Tosin ohjeita on paljon ja usein lisäksi on myös linkkejä muualle esim. kirjaston ohjeisiin (väitöskirjan painatus). Ohjeeni sinulle onkin:

• Varaa aikaa ohjeiden lukemiseen ja sisäistämiseen!
  

Turun yliopistossa järjestettiin maaliskuussa tilaisuus jatko-opintojen loppuun saattamisesta. Siinä käytiin läpi nimensä mukaisesti jatko-opintojen loppuvaiheita eri tahojen kautta. Esityksen piti esimerkiksi kirjaston edustaja, joka auttaa väitöskirjan julkaisemisessa yliopiston sarjassa. Yliopiston viestinnän edustaja kertoi väitöskirjan lehdistötiedotteen tekemisestä. Tilaisuuden kaikista paras esitys oli mielestäni vastaväittelleen puhe, jossa hän kertasi väitöspäivän tuntoja. Hänen ehkä tärkein viesti oli, että väitöspäivänä kaikki ovat väittelijän puolella. Kukaan ei halua, että sinä mokaat. Tämä todellakin pitää paikkaansa.

• Selvitä, järjestääkö yliopistosi vastaavan tilaisuuden.
  

Väitöskirjani on tulevaisuudentutkimuksen oppiaineessa. Meillä on oppiaineessa oma jatko-opintoseminaariryhmä. Yhden seminaarin osana järjestettiin minulle harjoitusväitös. Tämän koin todella hyväksi, koska yksi isoin pelkoni on ollut väitöstilaisuus ja siitä selviäminen: Kuinka koskaan pystyisin olemaan kaikkien töllisteltävänä ja vastaamaan mitään järkevää?

Harjoitusväitöksessä yksi jatko-opiskelijakollegani toimi vastaväittäjänä. Harjoituksessa käytiin koko väitös läpi, kuten se väitöspäivänä tapahtuu (tosin sillä poikkeukselle, että harjoitus oli etänä, vaikka itse väitöksen sainkin pitää yliopiston tiloissa).

Erityisesti kesäkuussa kysyin kaikilta mahdollisilta jo väitelleiltä työkavereiltani vinkkejä väitöstilaisuuteen. Monet heistä kysyivät minulta, että miksi väitöstilaisuus jännittää. "Pelottavimmaksi" asiaksi koin sen, että jos en osaakaan vastata johonkin kysymykseen tai en yksinkertaisesti muista vastausta. Omalla kohdallani "muistiongelmat" liittyvät myös siihen, että väitösprojektini on kestänyt varsin monta vuotta. Minulle annettiin ohjeeksi, että on ihan ok sanoa (muutaman kerran), että ei tiedä tai että ei muista jotain. Itsekin yhden teoriakysymyksen kohdalla jouduin selaamaan väitöskirjaani, jotta pystyin vastaamaan kysymykseen.

Parhaimmat saamani vinkit:

• Tee itsellesi A4, jossa on väitöksen kulku. Mitä sanotaan, kuka sanoo, milloin seistään, jne.
  
• Sinä olet aiheesi paras asiantuntija! (Olethan tehnyt tutkimusta aiheesta jo vuosia.)
• Voit vastata: En tiedä. (Et kuitenkaan jokaiseen kysymykseen.) Vastaväittäjän kysymys voi olla aiheesta, mitä et ole väitöskirjassasi tutkinut.
• Nauti päivästä! Se on sinun juhlapäiväsi! (Kovin moni tutkimushanke ei pääty näin juhlavasti urasi aikana.)
  
• Käy tutustumassa saliin etukäteen. Harjoittele lektio salissa.
  

Väitöksen aluksihan on väittelijän 20 minuutin yleistajuinen esitelmä väitöksestä. Myös tätä jännitin ennakolta. Tässä ei jännittänyt niinkään itse esiintyminen, kun minulla on jo melko paljon esiintymiskokemusta, vaan lektion sisällön "keksiminen". En koe olevani kovin vahvoilla tieteen yleistajuistamisessa. Koska Turun yliopiston ohjeet lektiosta olivat varsin suppeat, etsin netistä muita ohjeita. Lapin yliopiston ohjeet olivat mielestäni hyvät. Minua lektion sisällön miettimisessä helpotti, kun hain esimerkkejä lektioista. Tiettyjen tieteenalojen lektioitahan julkaistaan. Esimerkiksi J@rgonia julkaisee historia, kulttuurin ja perinteentutkimuksen lektioita.

Jossain ohjeissa lektiosta luki, että lektio voi olla ainut osa, jonka kaikki kuuntelijat ymmärtävät. Tämä käytin ohjeenani lektiotani kirjoittaessa. Väitöskirjani aiheena on suomalaisen metsäteollisuuden ympäristöraportointi, niin aloitin lektioni kertomalla metsäteollisuuden historiasta ja avaamalla metsäteollisuuden ympäristövaikutuksia.

Lektion hyvät käytännöt

• Kirjoita lektio puheeksi.
  
• Harjoittele lektion puhumista. Näin tiedät, kuinka pitkä lektio on. Se ei saa olla yli 20 minuuttia. Samoin huomaat, jos jonkun sanan sanominen on vaikeaa.
  
• Kerro puheessa jotain omakohtaista.
  
• Kirjoita lektio isolla fontilla. Itse lisäsin vielä kappaleiden väliin "katso yleisöä".
  
• Numeroi sivut. (Jos tiputat paperit, niin saat ne helposti oikeaan järjestykseen.)
  

Pääsääntöisestihän väitöstilaisuuden kysymykset seuraavat väitöskirjasi rakennetta. Ensimmäinen kysymys tyypillisesti käsittelee työsi otsikkoa tai vastaavasti yleisesti kiinnostustasi aiheeseen. Sitten käydään läpi tutkimuskysymyksiä ja seuraavaksi teoriaa, jne. Kysymyksillä voidaan pyytää tarkentamaan jotain kohtaa työssäsi tai sitten kysytään, miten muuten työ olisi voitu tehdä. Esimerkiksi otsikon osalta usein kysytään, että miksi päädyit tähän otsikkoon ja mitä muita vaihtoehtoisia otsikkoja sinulla oli. Jos olet tehnyt artikkeliväitöskirjan, niin varaudu vastaamaan myös artikkeleista. Pääsääntöisesti artikkeleja ei käydä yksityiskohtaisesti läpi, mutta esim. artikkelin kontribuutiota suhteessa työhösi voidaan kysyä.

Tämä tutkimus on osa hanketta, jossa tutkittiin Suomen energiajärjestelmän muutosta kohti uusiutuvia polttoaineita ja hajautettua energiantuotantoa (FutWend). Hankkeessa tutkittiin kolmea eri uusiutuvaa energialähdettä (haketta, biokaasua ja maalämpöä) ja tämä artikkeli keskittyy hakkeeseen.

Artikkelissa loimme viisi vaihtoehtoista tulevaisuuskuvaa hakkeen käytölle. Tunnistimme kaksi keskeistä muutostekijää, jotka voivat joko lisätä tai vähentää hakkeen käyttöä tulevaisuudessa. Artikkelin aineistona olivat hakkeen käyttäjien haastattelut sekä Maaseudun Tulevaisuuden artikkelit.

Tutkimuksen aihe on tärkeä, koska tarvitsemme uutta tietoa fossiilisten polttoaineiden käytöstä luopumisesta ja siirtymästä kohti uusiutuvien polttoaineiden laajamittaista käyttöä. Keskityimme artikkelissa puuperäiseen polttoaineeseen, hakkeeseen, koska puu on maailmanlaajuisesti yleisimmin käytetty uusiutuva polttoaine. Suomessa itse asiassa käytetään puuperäisiä polttoaineita enemmän kuin öljyä. Vaikka puun energiakäytöllä on Suomessa jo pitkä historia ja sitä kautta vankka sija, halusimme tutkia myös mahdollisuuksia, että käyttö ei lisääntyisikään tulevaisuudessa.

Aineiston pohjalta tunnistimme kaksi keskeistä muutostekijä, jotka vaikuttavat hakkeen käyttömääriin tulevaisuudessa. Ensimmäisenä on käyttäjien koko - pienimuotoinen käyttö (maatilat) vs. laajamittainen käyttö (isojen kaupunkien lämpövoimalat). Toinen muutostekijä on lainsäädäntö - niin kansallinen kuin myös kansainvälinenkin.

Tältä pohjalta loimme viisi erilaista tulevaisuuskuvaa. Ensimmäinen kuva nimettiin Kutistuvaksi maaseuduksi. Tässä hakkeen käyttö jatkuu vain pienimuotoisena, jossa maanviljelijät polttavat omasta metsästä haketettua puuta. Toinen kuva on nimeltään Metsäteollisuuden tähteet. Nimensä mukaisesti metsäteollisuus käyttää suurimman osan puista ja vain ylijäämää voidaan polttaa hakkeena. Tässä kuvassa kansallisella lainsäädännöllä halutaan pitää myös maaseutu asuttuna. Kolmannen kuvan nimeksi valikoitui Hiilineulujen ylläpito. Tässä hakkeen käyttö on keskittynyt isoille toimijoille. Hake on peräisin metsistä, joiden hiilinielua ylläpidetään ja jopa kasvatetaan oikea-aikaisten hakkuiden ansioista. Neljäntenä kuvana oli Uusiutuva energiapolitiikka. Tässä hakkeen käyttöä energialähteenä kannatetaan, koska se on suomalainen, uusiutuva energianlähde. Viimeinen kuva oli Metsien suojelu. Nimensä mukaisesti metsät on suojeltu ja niistä ei voi ottaa raaka-ainetta energiantuotantoonkaan.

Marileena Mäkelä, Marjukka Parkkinen, Jari Lyytimäki, Nina A. Nygrén. 2020. Futures images of woodships as an energy source in Finland. Futures, 121, 102571. Saatavilla: https://authors.elsevier.com/a/1b7Mg3jdJahf8

Lyhyesti sanottuna ORCID on tutkijan henkilötunnus. Sen tarkoituksena on, että tutkijat voidaan yksilöidä. Yksilöitävyys tai sen puute on ongelma, kun on samannimisiä tutkijoita. Samoin yksilöitävyys on tärkeää, kun oma nimi (syystä tai toisesta) vaihtuu. Tällöin eri nimisenä kirjoitetut artikkelit yksilöityvät juuri sinuun.

ORCID kysytään nykyään usein, kun lähettää artikkelia lehteen arvioon. Samoin nykyään tämä syötetään myös yliopistojen tutkimustietojärjestelmään. ORCID on (ainakin tutkijalle) ilmainen.

ORCID-ohjelmaan rekisteröidytään luomalla tunnus. Järjestelmään voi syöttää (yllättävänkin) paljon tietoja itsestään. Itse olen nyt syöttänyt sinne työpaikkani (employment), koulutuksen (education and qualifications) sekä julkaisut (works). Julkaisuista valitsin sinne vain journal-artikkelit ja kirjojen luvut. Suurimman osan näistä sain suoraan ladattua Scopuksesta.


Lisätietoa: https://orcid.org

Saimme juuri julkaistua artikkelin, jossa arvioimme nykyisten vastuullisuussertifikaattien hyödyntämistä risteilyalusten vastuullisuuden kehittämisessä. Avaan artikkelin keskeistä sisältöä tässä postauksessa.

Tämä artikkeli on osa hanketta, jossa tutkimme risteilylaivojen rakentamisen vastuullisuuden parantamista (SUSTIS-hanke). Vastuullisuuden parantamisen keskiössä oli vastuullisuustiedon määrittäminen ja kerääminen koko laivanrakennus verkostosta, jotta tekemisen vastuullisuudesta voitaisiin luotettavasti viestiä verkoston ulkopuolelle.

Hankkeen tavoitetta tukeaksemme kävimme läpi olemassa olevia vastuullisuussertifikaatteja rakentamisen (LEED, BREEAM, DGNB) ja turismin (Green key, Green Globe) alalta sekä  vastuullisuusraportointiohjeistuksen (GRI) vaatimukset. Arvioimme artikkelissa, miten nämä eri sertifikaatit ovat sovellettavissa risteilyalusten rakentamiseen ja niiden vastuullisuuden kehittämiseen.

Yleisestihän kiinnostus vastuullisuuteen ja sen kehittämiseen kasvaa. Monella alalla yritykset tekevät paljon esimerkiksi vähentääkseen oman toimintansa ympäristövaikutuksia. Turismin puolella käytetään vastuullisen turismin käsitettä, jonka tarkoituksena on ottaa huomioon ja vähentää turismin vaikutuksia luontoympäristöön sekä paikallisiin kulttuureihin. Kuitenkin risteilypuolella vastuullisuuteen ei ole panostettu vielä paljon ja panostukset ovat keksittyneet lähinnä alusten operoinnin ympäristövaikutusten vähentämiseen, esimerkiksi keskittymällä energiatehokkuuteen. On siis tehty toimia, joilla myös käytön kustannuksia voidaan vähentää. Elinkaarinäkökulmasta keskustelusta unohtuu yleensä suunnittelu, rakentaminen ja käytöstäpoisto, vaikka juuri suunnitteluvaiheessa pystyttäisiin vaikuttamaan paljon käytön aikaisiin ja käytöstäpoiston aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin.

Omassa tutkimuksessamme pidimme tärkeänä, että meillä on näkökulmana risteilyaluksen elinkaari (laivan rakentamisesta laivan purkuun) sekä toiminnan ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset.

Risteilyaluksen elinkaaren näkökulmasta toiminta on verrattavissa rakentamiseen sekä turismiin (erityisesti hotellitoimintaan). Rakentamisen sertifikaatit todettiin pääsääntöisesti sovellettaviksi myös laivanrakentamiseen. Näistä löytyy hyviä indikaattoreita esim. projektinhallintaan liittyen sekä materiaalien valintaan. Vastaavasti turismiserfikaatit nähtiin usein epäsopiviksi, koska risteilyalus ei pysy paikallaan kuten hotelli. Samoin yleisesti sosiaaliseen vastuuseen liittyvät indikaattorit todettiin hyvin suppeiksi kaikissa sertifikaateissa. Risteilytoiminnan erityisyys, kuten tuotetut ilmapäästöt ja henkilökunnan asumistilat, pitäisi ottaa huomioon, kun toiminnan vastuullisuutta kehitetään. Samoin rakentamisen ja turismin vastuullisuusertifikaatit eivät juurikaan ota huomioon elinkaaren loppupäätä - meidän tapauksessa sitä, miten ja missa laivan purku suoritetaan.

Kaisa Könnölä, Karri Kangas, Kaapo Seppälä, Marileena Mäkelä, Teijo Lehtonen. 2020. Considering sustainability in cruise vessel design and construction based on existing sustainability certification systems. Journal of Cleaner Production, 259, 120763. Saatavilla: www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0959652620308106?dgcid=coauthor

Kävin syksyllä jatko-opintoihini tutkimusetiikan kurssin, joka käsitteli laajasti tutkimuseettisiä kysymyksiä. Minun ryhmäni perehtyi tarkemmin tieteellisten julkaisujen tekijyyskysymyksiin. Nostan tässä blogipostauksessa mielestäni aiheen tärkeimpiä asioista. Kirjoitukseni pohjautuu löyhästi Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohjeeseen Tieteellisten julkaisujen tekijyydestä sopiminen.

Vastaus kysymykseen on tutkijalle itsestään selvä. Tekijyydestä sopiminen on tärkeää, koska tutkijana menestymistä seurataan julkaisujen määrällä. (Toki muitakin mittareita on.) Tekijyydestä sopiminen on tietysti tärkeää, koska henkilöiden, jotka ovat kontribuoineet julkaisuun, kuuluu saada siitä myös "kunnia".

TENKin suosituksen tärkein viesti on, että tekijyydestä pitää sopia hyvissä ajoin. Jo viimeistään uuden tutkimushankkeen alussa sovitaan julkaisemisen perusperiaatteet - milloin, mitä ja missä julkaistaan. Lisäksi jokaisen tutkimusjulkaisun osalta sovitaan erikseen, ketkä ovat julkaisun kirjoittajia.  Mielenkiintoisesti TENKin ohjeissa nostettiin esille myös tutkimuksesta kertominen somessa. Kavereille kerrottaessa on hyvä muistaa sanoa, onko artikkeli minun vai meidän (jos mukana on myös kanssakirjoittajia).

Tämä onkin jo vaikeampi kysymys ja vastaus vaihtelee tieteenaloittain. Jollakin aloilla on tyypillistä, että koko, isokin, tutkimusryhmä on listattu kirjoittajina. Toisilla aloilla on taas tavallista, että artikkelit kirjoitetaan yksin.

Vancouver guidelines määrittää tekijyydelle kolme kriteeriä:

1. Tekijällä on merkittävä kontribuutio tutkimuksen suunnittelussa, aineiston keruuussa tai aineiston analyysissä.
   
2. Tekijä kirjoittaa tai merkittävästi muokkaa tekstiä.
   
3. Tekijä hyväksyy lopullisen käsikirjoituksen.
   

Minulla on pääsääntöisesti hyviä kokemuksia tekijyydestä sopimisessa. Tutkijaurani alkuvaiheessa kirjoitin paljon yksin, koska jostain syystä luulin, että niin kuuluukin tehdä. WINCSR-tutkimushankkeen yhteydessä opin yhteiskirjoittamisen ihanuuteen: Kun itse jää tekstin kanssa jumiin, voi sen lähettää kanssakirjoittajalle, joka jatkaa siitä eteenpäin. Tässä yhteistyössä periaatteessa muodoistui, että vaihtelimme kirjoittajajärjestystä eri julkaisuissa ja ykköskirjoittaja kantoi päävastuun kirjoittamisesta, mutta kaikki kuitenkin kirjoittivat tekstiä artikkeliin. Viime aikoina olemme usein listanneet kirjoittajat myös aakkosjärjestyksessä, jos kaikki ovat tehneet suurin piirten saman työmäärän julkaisun eteen.

Kurssilla opin, että enevässä määrin myös julkaisijat pyytävät määrittämään eri kirjoittajien roolin artikkelin kirjoittamisessa. Juuri nyt olen yhtenä kirjoittajana käsikirjoituksessa, jota tulemme tarjoamaan Journal of Cleaner Production -lehteen. Tämä on nyt ensimmäinen kerta, kun huomasin lehdessä suosituksen kirjoittajien työpanoksen avaamiseen. Tein meille ohjeen mukaisen taulukon, johon raksin kaikkien kirjoittajien kontribuutiot. Elsevierin CrediT author statement -ohje löytyy täältä.

Oletko koskaan tuskaillut tekstiviitteiden tai lähdeluettelon kanssa? Viittaustekniikan yhtenäistämiseen on olemassa monta softaa. Itse käytin pitkään RefWorksia. Kun se rupesi takkuamaan, etsin pitkään uutta ja nyt olen päätynyt Mendeleyhin (www.mendeley.com). Avaan tässä lyhyesti sen käyttöä. Tarkemmin Mendeleyn käyttöä on opastettu täällä www.mendeley.com/guides

Viitteidenhallintaohjelman avulla on helppo luoda yhtenäinen viittaustekniikka artikkeliin tai opinnäytetyöhön. Ensin ohjelmaan syötetään tai haetaan käytetyt lähteet. Ohjelman avulla (tai esim. Wordin plug-in:llä) tehdään tekstiviite. Lopuksi nappia painamalla luodaan lähdeluettelo. Osa viitteidenhallintaohjelmista on maksullisia, osa taas ilmaisia (ainakin yliopistojen työntekijöille). Hyvin moni julkaisija "tekee yhteistyötä" näiden ohjelmien kanssa, mikä tarkoittaa sitä, että artikkelin viitetiedot saa ilmaistua ohjelmaan nappia painamalla. Moneen ohjelmaan, niin Mendeleyhinkin, voi tallentaa artikkelin pdf:n. Lisäksi Mendeleyhin sai Internet-selaimen lisäosan, jonka avulla myös nettisivun tiedot saa imaistua ohjelmaan.

Näin vuoden alussa on hyvä suunnitella, mihin konferensseihin aion osallistua tämän vuoden aikana. Vuoden teemana voi sanoa olevan kiertotalous, vastuullisuusraportointi ja tulevaisuudentutkimus. Olen suunnitellut osallistuvani kahteen konferenssiin Suomessa ja yhteen tai kahteen ulkomailla. Alla näkyy suunnitelmani konferenssien järjestämisajankohdan mukaan.

Sustainability Science Days on Helsinki Institute of Sustainability Science (HELSUS) ja Aalto Sustainability Hub (ASH) järjestämä laajasti vastuullisuusteemoja käsittelevä konferenssi. Konferenssi järjestetään toukokuussa Helsingissä ja Espoossa. Lähetin tänne kanssakirjoittajieni kanssa tiivistelmän, joka käsittelee kiertotalouden tulevaisuuksia. 

Lisätietoja konffasta: www.helsinki.fi/en/conferences/sustainability-science-days-conference-2020

Jokavuotisen Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen konferenssin teemana on tänä vuonna oppiminen (Learning Futures - Futures of Learning). Tänä vuonna konferenssi järjestetään Helsingissä. Kanssakirjoittajieni kanssa tarkoituksenamme on esitellä täällä tulevaisuuskuvia.

Lisätietoja konffasta: futuresconference2020.com/

CSEAR-konferenssi on toinen suunnittemistani ulkomaan konferensseista. Tämän konferenssin järjestää Centre for Social & Environmental Accounting Research. Konferenssin alana on ympäristö- ja sosiaalinen laskentatoimi. Konferenssiin lähetetään suoraan täyspitkä artikkeli ja aikaraja on 15.4.  Artikkelini aihe ei ole vielä täysin varma, todennäköisesti jotain vastuullisuusraportointiin liittyvää. Itse konferenssi on elokuun lopussa Skotlannissa.

Lisätietoja konffasta (suora linkki Call-for-papers:iin): www.st-andrews.ac.uk/media/csear/conference-docs/32nd%20CSEAR%20first%20call%20for%20papers.pdf

Toinen suunnittelemani ulkomaan konferenssi on CRRC2020 Cambridgessä. Suunnitelmissani on tänä vuonna poikkeuksellisesti kaksi ulkomaan konferenssia, koska CSEAR ja CRRC järjestetään viikon välein, niin näihin pystyisi osallistumaan yhdellä lennolla.

CRRC-konffat ovat ehdoton suosikkini vastuullisuuskonferensseista. CRRC-konffa on puhdas tutkimuskonferenssi eli kaikki konferenssin esitykset ovat tutkijoiden esityksiä ja yleensä konferenssissa saa hyviä kommentteja paperin kehittämisestä julkaisukelpoiseksi artikkeliksi. Tiivistelmän aikaraja on yleensä huhtikuussa ja täyspitkän paperin heinäkuun lopussa. Oma esitykseni täällä tulee käsittelemään joko vastuullisuusraportointia tai kiertotaloutta. Itse konferenssi on syyskuun alussa.

Lisätietoja konffasta: www.crrconference.org/

Tulevaisuudentutkimuksen tavoitteena ei ole ennustaa tulevaisuutta vaan luoda (usein) kuvia mahdollisista tulevaisuuksista. Tulevaisuuden tutkijalle ei ole olemassa vain yhtä tulevaisuutta, vaan nykyhetkessä on useampi mahdollinen tulevaisuus. Englanniksi puhutaankin tulevaisuuksien tutkimuksesta (eng. futures research), mikä terminä korostaa suomalaista paremmin, mikä tutkimuksen tavoite on.

Vaihtoehtoisten tulevaisuuksien käsitettä avaa hienosti kuva tämän postauksen yläreunassa. Kuva on tohtori Stephen Voroksen näkemys vaihtoehtoisista tulevaisuuksista. Hänen mukaansa vaihtoehtoisia tulevaisuuksia voidaan helposti nähdä olevan seitsemän erilaista

1. Potentiaali: Tarkoittaa kaikkia tulevaisuuksia, nykyhetkestä eteenpäin, kun ajatellaan, että mitään rajoitteita ei ole.
2. Naurettava: Kuvassa punainen kartio tai tötterö (Voros käyttää itse englanniksi termiä "futures cone"). Tämä alue kuvastaa tulevaisuuksia, joita pidetään mahdottomina.
   
3. Mahdollinen: Kuvassa musta kartio. Tulevaisuudet, joita pidetään nykytiedon mukaan mahdollisina.
4. Uskottava: Kuvassa harmaa kartio. Näitä tulevaisuuksia pidetään uskottavina. 
5. Todennäköinen: Kuvassa sininen kartio. Todennäköisen tulevaisuuden alueelle päädytään, jos jatketaan nykytrendejä tulevaisuuteen.
6. Tulevaisuuden projektio: Voros nostaa edellisestä vielä tulevaisuuden projektion, joka voisi kutsua myös business-as-usual-kuvaukseksi. Eli jos toiminta jatkuu tällaisena, niin tähän todennäköisesti päädytään. Kuvassa suora viiva nykyisyydestä tulevaisuuteen.
   
7. Toivottava: Kuvassa vihreä kartio. Tähän vaikuttaa tietysti arvot, minkälaista tulevaisuutta haluamme tavoitella.

Tulevaisuudentutkimus nähdään usein myös tulevaisuuden tekemisenä. Tutkijan tehtävänä on luoda kuvauksia mahdollisista tulevaisuuksista, jolloin (yritysten, organisaatioiden, yhteiskunnan) päättäjät voivat valita, minkälaista tulevaisuutta kohti he haluavat lähteä kulkemaan.

Itse työskentelen parissakin hankkeessa tällä hetkellä vaihtoehtoisten tulevaisuuksien parissa ja toivottavasti pystyn pian kertomaan näistä täällä lisää.

Lisätietoja:
Voros, J. (2003) A generic foresight process framework. Foresight, Vol. 5(3), 10–21. Saatavilla: https://www.emeraldinsight.com/doi/full/10.1108/14636680310698379
Voros, J. (2017) The Futures Cone, use and history. Blogi-postaus "The Voroscope"-blogissa Saatavilla: https://thevoroscope.com/2017/02/24/the-futures-cone-use-and-history/

Olen Marileena Mäkelä. Tutkimusaiheeni on laajasti ottaen vastuullinen liiketoiminta. Eniten olen tutkinut erilaisten yritysten ympäristö- ja vastuullisuusraportointia. Väitöskirjani esimerkiksi käsittelee metsäteollisuuden ympäristöraportointia ja sen kehittämistä. Lisäksi minua kiinnostaa henkilöstön rooli vastuullisuuden kehittäjinä. Tarkemmin olen avannut tutkimustani kotisivuillani.

Blogissani käsittelen aiheita, jotka ovat ajankohtaisia minulle tutkijana juuri nyt. Esimerkiksi nostan esille seminaareja ja konferensseja, joihin olen menossa ja joissa olen käynyt. Samoin esittelen omaa tutkimustani ja sen tuloksia. Lisäksi ajattelin nostaa esimerkkinä erilaisia työkaluja, joita tutkijana käytän tai ajatellut ottavani käyttöön. Näistä esimerkkinä voisin mainita ResearchGate- ja LinkedIn-ohjelmat, joita käytän itse.