Ajatuksia yhteiskirjoittamisesta

Mitä on yhteiskirjoittaminen?

Vastaus kysymykseen on ehkä itsestään selvä. Yhteiskirjoittaminen on yhdessä kirjoittamista. Sen vastakohta on yksinkirjoittaminen. Tutkijaurani alkuvaiheessa kirjoitin lähinnä yksin. Koin, että minulla ei ollut tiivistä tutkimusryhmää, jonka kanssa olisin kirjoittanut. Tällä hetkellä kirjoitan lähinnä vain ryhmässä.

Korpela ja Wallin nimeävät blogissaan (ks. linkki alla) yhteiskirjoittamisen muodoiksi rinnakkaiskirjoittamisen, peräkkäisen kirjoittamisen ja vastavuoroisen kirjoittamisen. Rinnakkaiskirjoittamisessa esim. artikkelin kirjoittaminen jaetaan eri kirjoittajille omiin pätkiin ja kirjoittajat kirjoittavat oman osuutensa itsenäisesti. Peräkkäinen kirjoittaminen tarkoittaa tilannetta, jossa kirjoittamisjärjestys sovitaan etukäteen. Ensimmäinen kirjoittaja tekee ensimmäisen version. Toinen kirjoittaja muokkaa ja kommentoi sitä. Kolmas kirjoittaja jatkaa tästä. Vastavuoroinen kirjoittaminen taas on yhtäaikaista saman tekstin kirjoittamista.

Pekka Mertala puolestaan pohti Twitterissä yhteiskirjoittamista (ks. linkki alla). Hän nimesi yhteiskirjoittamisen muodoiksi symbioottisen, substanssi- ja editorimaisen yhteiskirjoittamisen. Symbioottisessa yhteiskirjoittamisessa Mertalan sanoin "kahden tai useamman kirjoittajan työ sulautuu yhteen". Itse näkisin, että tämä on yhteiskirjoittamista parhaillaan, kun tässä kumpikin kirjoittaa ja muokkaa toisen tekstiä. Korpelan ja Wallinin listassa tämä on vastavuoroista kirjoittamista. Substanssiyhteiskirjoittamisessa jokainen kirjoittaja keskittyy omaan erityisosaamiseensa ja kirjoittaa siitä. Itse koen, että suurin osa omasta yhteiskirjoittamisesta on juuri tätä. Kirjoitustyö jaetaan oman osaamisen mukaan. Korpelan ja Wallinin luettelosta tämä on lähellä rinnakkaiskirjoittamista. Editorimainen yhteiskirjoittaminen tarkoittaa Mertalan mukaan sitä, että ykköskirjoittaja tekee ensimmäisen version, mutta toinen kirjoittaja (usein esim. väitöskirjan ohjaaja) "editoi" tekstin sujuvaksi. Itse koin, että olin lähes editori yhdessä kirjanlukuprosessissa, joka meillä alkoi viime vuonna. Prosessissa on mukana yhteensä 11 kirjoittajaa. Toisaalta tämä on selkeästi myös substanssiyhteiskirjoittamista, koska jokainen kirjoitti omasta asiantuntijuusaiheestaan. Näin tässä oman roolini "editorina", joka yhtenäistää tekstiä.

Yhteiskirjoittamisen edut

Itselleni suurin hyöty yhteiskirjoittamisessa on "kirjoittamisen tuskan" jakaminen. Ihan joka hetki ei ole ihanaa kirjoittaa. Oma teksti ei syystä tai toisesta etene. Tällöin on hyvä, että tekstin voi jakaa toisen kanssa. Toisinaan riittää, että sanoo ongelman toiselle ääneen ja ongelma ratkeaa. Toisinaan on hyvä, että voi itse lopettaa kirjoittamisen hetkeksi ja antaa toisen kirjoittaa.

Yhteiskirjoittamisen konkreettinen hyöty on tietysti myös työmäärän jakaminen, kun kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Yhteistyötä on voitu tehdä jo ihan aineiston keräämisessä, mutta myös kirjoittamistyön jakaminen eri henkilöiden kesken tietysti vähentää yhden kirjoittajan työmäärää.

Lisäksi näen yhteiskirjoittamisen selkeänä hyötynä myös osaamisrajoitteet. Itse en osaa / tiedä kaikkea edes omasta tutkimusaiheestani. Kun esimerkiksi artikkelia kirjoitetaan yhdessä, niin yhden kirjoittajan ei tarvitse hallita koko tutkimusalan kirjallisuutta tai kaikkia tutkimusmenetelmiä täydellisesti.

Viimeisenä hyötynä nostaisin oppimisen. Yleensä olen oppinut yhteiskirjoittamisesta aina jotain. Oppiminen voi liittyä kirjallisuuteen, työskentelytapoihin, menetelmiin ja niiden soveltamiseen tai ihan kohteliaaseen tapaan kirjoittaa "response letter". (Small-talk ei ole mun vahvuus.)

Yhteiskirjoittamisen haitat

Yksi keskeinen haaste yhteiskirjoittamisessa on aikataulujen yhteensovittaminen. Tämä on ongelma varsinkin tilanteissa, että kirjoittamisella ei ole ulkoista deadlinea (kuten konferenssipaperilla tai kirjanluvulla usein on.) Samoin olen huomannut, että mitä pidemmälle tutkijan "urapolulla" pääsee, sitä enemmän on yhtä aikaisia palloja ilmassa. Jos "kaikki" kirjoittajat ovat samassa aikatauluhaasteisessa tilassa, niin kirjoittaminen usein viivästyy.

Erilaiset kirjoitustyylit voi olla myös haaste. Kirjoitustyylit voivat erota monella tapaa: Yksi tuottaa suoraan "valmista" tekstiä. Toinen kirjoittaa tajunnan virtaa. Seuraava editoi omaa tekstiään moneen kertaan, ennen kuin on valmis näyttämään tekstiään muille. Samoin tekstin muokkaus- ja editointityylit voivat poiketa. Olen huomannut, että itse helpommin laitan kommentteja toisen tekstiin, kuin lähden sitä itse muokkaamaan. Samoin olen huomannut, että on todella ärsyttävää saada oma teksti takaisin niin, että siinä on N kappaletta kommentteja eikä suoria muokkauksia tekstissä.

Vinkit yhteiskirjoittamiseen

1. Ykköskirjoittajan vahva rooli: Tämä on tärkeää, jos käsikirjoituksessa on monta kirjoittajaa (3+). Koen, että tällöin tarvitaan "johtajaa", joka päättää suuntaviivat, deadlinet ja ohjeistaa muut kirjoittajat
   
2. Palaverit: Olen myös kokenut, että palaverit usein auttavat pitämään käsikirjoituksen aikataulussa ja oikeassa suunnassa. Vähintäänkin "aloituspalaveri" on tarpeen, toisinaan säännölliset tilannekatsauspalverit ovat olleet toimivia. Ongelmana tietysti on, että jos kirjoittajaporukka on laaja, niin yhteisen ajan löytyminen on haaste.
   
3. Verkkotyökalut kirjoittamiseen: Onneksi nykyään on esim. Google Docs ja Teams, jolloin yhteiskirjoittaminen on helppoa ilman versionhallintaongelmia.
   

Lähteet

Korpela, & Wallin, 2021. Vinkkejä onnistuneeseen yhteiskirjoittamiseen. Hiiltä ja timantteja -blogi. Saatavilla: blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2021/12/08/vinkkeja-onnistuneeseen-yhteiskirjoittamiseen/?fbclid=IwAR0vajvtJ5B8ITHmll8Esjq_k_4aORNxEFl5LnLo0IWDkPvws7dpn8Cx0Tc
Mertala. 2021. Twitter twitter.com/MertalaPekka/status/1469268683415592961?s=20&fbclid=IwAR3FseoYaU_k5jRvNJdHXorkel-c5bf4Zct2Np2Wg3PvDSfbD253r_cpS94
Pentikäinen, J. & Svinhufvud, K. 2021. Riittävän hyvää kirjoittamista: Opas kouluun ja koulunjälkeiseen elämään. Art House. Linkki kirjaesitteeseen.