Tämä artikkeli on osa hanketta, jossa tutkittiin laivanrakennuksen vastuullisuutta. Artikkelissa haastateltiin johtajia eri organisaatioista laivanrakennusverkostossa. Haastatteluissa keskityttiin vastuullisuuden liittymiseen vastaajien omaan työhön.

Tässä tutkimuksessa mielenkiintoista oli tutkimusasetelma. Ensinnäkin pääsimme tutkimaan yritystä, joka on jo vuosia panostanut vastuullisuuden eri osa-alueisiin puhtaasti työn luonteen takia. Yritys toimii raskaassa teollisuudessa, joka aiheuttaa ympäristövaikutuksia ja jossa perinteiset työturvallisuusasiat ovat tärkeitä. Kuitenkaan vastuullisuuden käsitettä ei yrityksessä ollut käytetty vielä pitkään. Toiseksi meidän tutkimusasetelmana oli toimintatutkimus, jossa me tutkijat olimme läheisessä vuorovaikutuksessa tutkittavan yritysverkoston kanssa. Kolmanneksi pääsimme tutkimaan yritystä, joka vasta harkitsi vastuullisuusviestinnän käynnistämistä. Itse olen pääsääntöisesti aiemmin tutkinut yrityksiä, joilla on jo vuosien vastuullisuusraportointihistoria.

Käytännön vastuullisuustyön näkökulmasta tutkimuksellamme oli kaksi keskeistä löydöstä. Toisaalta tunnistimme yrityksen päähankkijayrityksen ympäristöjohtajan vastuullisuustyön näkökulmasta muutosagentiksi, joka aktiivisesti edistää vastuullisuustyötä ja vastuullisuusviestintää jopa koko verkostossa. Toisaalta myös havaitsimme, että vastuullisuus on käsitteenä varsin vaikea. Vastuun eri osa-alueissa on tehty paljon työtä verkostossa jo vuosia. Monesta näistä osa-alueista ja niiden tuloksista haastateltavat olivat jopa ylpeitä. Kuitenkaan kaikki haastateltavat eivät mieltäneet näitä osa-alueita kuuluvan osaksi yrityksen vastuullisuustyötä.

Apostol, O., Mäkelä, M., Heikkilä, K., Höyssä, M., Kalliomäki, H., Jokinen, L. and Saarni, J. 2021. Triggering sustainability communication in a B2B context: combining action research and sensemaking. Accounting, Auditing & Accountability Journal. Linkki artikkeliin.

Tämä tutkimus on osa CICAT2025-hanketta, jonka tarkoituksena on edistää kiertotaloutta Suomessa. Tässä tutkimuksessa teimme kirjallisuuskatsauksen kiertotalouden toteuttamisesta yrityksissä. Selvitimme siis aiempien tutkimusten pohjalta, mitkä tekijät edistävät ja estävät kiertotalouden toteuttamista erilaisissa yrityksissä.

Aiemman kirjallisuuden pohjalta tunnistimme sekä edistäviä että estäviä tekijöitä mutta myös tekijöitä, jotka tilanteesta riiipuen voivat toimia kumpina tahansa. Näiden ambivalenttien tekijöiden tunnistaminen on tutkimuksemme keskeinen löydös.

Edistäviä tekijöitä aiemmissa tutkimuksissa olivat odotetut taloudelliset hyödyt, uhkat nykymuotoiselle toiminnalle sekä johdon tuki. Estäviä tekijöitä puolestaan olivat epävarmuus tuloksista, lineaaritalous ja resurssien vähyys. Ambivalentteja tekijöitä, jotka siis joko tukevat tai estävät kiertotaloutta,  olivat lainsäädäntö, suunnittelu ja teknologia, yhteistyö, asiakkaat ja heidän vaatimuksensa sekä yritysten osaaminen.

Milla Sarja, Tiina Onkila, Marileena Mäkelä. 2021. A systematic literature review of the transition to the circular economy in business organizations: Obstacles, catalysts and ambivalences. Journal of Cleaner Production, 286, 125492.

Artikkeli luettavissa ilmaiseksi täältä 31.1.2021 asti: https://authors.elsevier.com/c/1cHoA3QCo9YqSu

Olen tänä syksynä lukenut muutamia "itsensä johtamiseen" liittyviä kirjoja. Näistä yksi on Marie Kondon ja Scott Sonensheinin KonMari - Työnilon löytämisen taika. Avaan tässä blogipostauksessa kirjan sisältöä lyhyesti sekä omia ajatuksiani kirjasta.

Vaikka kirja ei ole Marie Kondon yksin kirjoittama, kirja pohjautuu varsin vahvasti Kondon KonMari-menetelmälle. Lyhyesti sanottuna KonMari-menetelmän avulla voi radikaalisti karsia kodin tavaroita (ks. KonMari - Siivouksen elämän mullistava taika sekä KonMari - Iloa säkenöivä järjestys). KonMari-menetelmän tarkoituksena voi sanoa olevan iloa tuottamattomien tavaroiden ja asioiden poistamisen elämästä.

Kondon ja Sonensheinin kirjassa menetelmää sovelletaan työpisteeseen sekä työtapoihin. Kirja jakautuu 11 lukuun, jossa käydään järjestelmällisesti läpi työtila, tietokone, ajankäyttö ja työskentelytavat.  Kirjan ajatuksena on, että siisti työpiste helpottaa työntekoa. Siisti työpiste tarkoittaa työpistettä, jossa ei ole paljon tavaraa. Toisaalta kirjassa laajennetaan sama ajatus myös tietokoneen sisälle. Eli vaikka (teksti)tiedostoja on helppo tallentaa tietokoneelle paljon (koska ne eivät vie juurikaan tilaa), tietokoneen sisäisestä kaaoksesta niiden löytäminen on hankalaa ja tämä taas vähentää työn tehokkuutta. Kirjassa "siivoaminen" laajennetaan myös päätöksiin, verkostoihin, kokouksiin ja tiimeihin. Kirjan pääviestin voisi tiivistää "vähemmän on enemmän" -ajatukseen.

Itse pidän KonMari-menetelmän pääideasta eli monella meistä on tarvetta karsia ympärillämme olevia tavaroita. Varmasti tästä syystä pidin myös tästä kirjasta. Kolme keskeisintä oppia minulle olivat seuraavat:

1. Työpöydän siisteys: Itse työpöydällä pitäisi olla vain vähän tavaraa. Olen Kondon kanssa samaa mieltä, että siistissä työpisteessä on helpompi keskittyä itse työntekoon. Lisäksi nyt etätyöskentelyssä tämä on mielestäni erityisen tärkeää. Kun kotona tekee töitä ja näkee työvälineet koko ajan, ovat työt myös helposti koko ajan mielessä. Minusta ideaali olisi, että työt voisi joskus unohtaa. Olen jo saanut vähennettyä tavaroiden määrää työpöydältä (mikä todellakin helpottaa myös työpöydän siivoamista). Yritän vielä tehdä viereiseen kappiin tilaa niin, että saan myös loput työtavarat päivän päätteeksi tai vähintäänkin viikonlopuksi pois näkyvistä.
2. Tietokoneen siivoaminen: Kirjan suositus oli, että tietokoneella olisi vain kolme kansiota eikä työpöydällä niitä ollenkaan. Minulla on 12 pääkansiota, joiden alla on yli 700 alakansiota. Kansioiden tarkoituksena on tietysti ollut helpottaa tietyn tiedoston löytymistä. Käytännössä osan tiedostoista löydän helposti - esimerkiksi tietyn kurssin tietyn vuoden suoritukset. Osan tiedostojen löytyminen omalta koneelta on hankalaa - esimerkiksi pdf-muotoiset tutkimusartikkelit. Nykyään, lähes pääsääntöisesti, etsin nämä aina Google Scholarin kautta, koska löydän ne paljon nopeammin näin. Tästä siis herää kysymys, mitä jatkossa kannattaa säilyttää ja minkä tietojen osalta voisi luottaa siihen, että sen löytää jatkossakin netistä?
3. Sähköpostin siivous: Sähköpostin osalta kirja suosittaa samaa logiikkaa kuin tiedostojen eli sen pohtimista, tarvitseeko "kaikkia" sähköposteja säästää? Minulla on nykyisessä sähköpostissa 39 pääkansioita ja osassa näistä myös alakansioita. Sähköpostin suhteen olen jo muuttanut toimintatapaani: Kun olen hoitanut asian valmiiksi, poistan viestin kokonaan (enkä tallenna sitä johonkin kansioon). Alkuperäinen viesti ja siihen vastaushan joka tapauksessa jää Lähetetyt-kansioon. Tarvittaessa asiaan siis pystyy vielä palaamaan. Samoin olen huomannut, että sähköpostin hakutoiminto toimii paremmin kuin tiedostojen osalta, niin kuinka paljon aikaa kannattaa käyttää kansiorakenteiden miettimiseen, jos oikean sähköpostin löytää nopeasti hakemalla.
   

Viitteet:

Marie Kondo ja Scott Sonenshein. KonMari - Työnilon löytämisen taika. Bazar.

Marie Kondo. KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika. Bazar.

Marie Kondo. KonMari - Iloa säkenöivä järjestys. Bazar.

Pidin tänään luennon otsikolla "Kiertotalous arjessa". Luento oli osa Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (JYY) Kestävän kehityksen viikkoja. Pohdin siinä kiertotalouden toteuttamisen eri tasoja ja avaan luentoni sisältöä tässä. Esimerkit ovat omasta ja tuttavieni arjesta. 

Käytin luennon rakenteena Kirchherrin et al. (2017) artikkelissa olevaa R9-viitekehystä. Kiertotaloudessa "R" viittaa uudelleen tekemiseen ja artikkelissa R:t ovat: recover, recycle, repurpose, remanufacture, refurbish, repair, reuse, reduce, rethink and refuse.

Alimmalla tasoilla hyödynnetään vain materiaaleja. Käytännössä nämä tasot ovat vielä nykyisen lineaaritalouden esimerkkejä eikä varsinaista kiertotaloutta. Ensimmäisellä tasolla (recover) otetaan talteen vain materiaalin sisältämä energia. Eli kotona jätteet laitetaan roskiin ja roska-astiasta jätteet menevät polttoon, mistä saadaan energiaa. Toisella tasolla (recycle) materiaali kierrätetään raaka-aineena. Itse esimerkiksi kierrätän kotona paperin, pahvin sekä muovi-, lasi- ja metallipakkaukset. Näistä saadaan raaka-ainetta esim. uuden paperin ja kartongin valmistukseen.

Seuraavilla tasoilla pyritään pidentämään tuotteen elinkaarta eli pitämään tuote tai sen osat mahdollisimman pitkään käytössä. Kolmas taso (repurpose) keksii uuden merkityksen tuotteelle tai sen osille. Kaikenlainen askartelu ja käsillä tekeminen on hyviä esimerkkejä tässä. Lasteni kanssa askartellessa käytän usein esim. talouspaperirullahylsyjä tai munakennoja. Vanhoista vaatteista pystyy myös tekemään esim. nuken vaatteita. Neljännellä tasolla (remanufacture) hyödynnetään rikkinäisen tuotteen osia samassa käyttötarkoituksessa. Esimerkiksi rikkinäisen tietokoneen toimivia osia voi hyödyntää toisessa koneessa. Samoin yksi kaverini kertoi vanhojen autojen harrastuksesta, jossa pystyy hyödyntämään toisten autojen osia. Viides taso (refurbish) on esimerkiksi entisöintiä. Vanhat, kolhuiset huonekalut saavat uuden elämän taitavissa käsissä. Kuudes taso (repair) tarkoittaa korjaamista. Vaatteiden paikkaus on varmasti tuttua jokaisessa lapsiperheessä. Itse en heitä lasteni enkä omia vaatteita roskiin ensimmäisen reiän ilmaannuttua. Seitsemäs taso (reuse) on uudelleen käyttöä. Eli käytetään tavaroita, joita ensimmäinen käyttäjä ei enää käytä. Kirpputorit (niin fyysiset kuin myös esim. Facebook-kirpputorit) ovat hyviä paikkoja tehdä löytöjä. Tavaroita voi myös suoraan antaa / vaihtaa / myydä sukulaisten ja ystävien kanssa.

Ylimmillä tasoilla tarvitaan jo suurempaa ajattelun muutosta, koska kyse on omistajuuden käsitteen purkamisesta. Kahdeksas taso (rethink) haastaa miettimään, että voisinko lainata / vertaisvuokrata omaisuuttani muille. Mielestäni tämä toimii tavaroiden osalta, joita itse ei tarvitse koko aikaa. Olen itse pohtinut sitä, että miksi omakotialueella jokaisella pitää olla oma ruohonleikkuri: Sitä tarvitsee noin 1 h per viikko ja lopun aikaa se seisoo tyhjän panttina autotallissa tai varastossa. Yhdeksännen tason (refuse) käänsin pohdinnaksi, mitä kaikkea kännykällä voi tehdä. Minulle kännykkä on puhelin, viestisovellus, sähköpostilaite, kalenteri, ääni- ja e-kirjasovellus, ääninauhuri sekä kamera. En siis tarvitse omia laitteita yllämainittuihin toimintoihin, koska ne kaikki pystyn hoitamaan puhelimella. Kymmenes taso (reduce) tarkoittaa kuluttamisen vähentämistä. Tarvitseeko kaikki ostaa omaksi? Nykyään pystyy vuokraamaan tai lainaamaan vaikka mitä: auton, pakettiauton, peräkärryn, työkaluja, vaatteita (niin arki- kuin juhlavaattet), kesämökin, urheiluvälineet (satunnaisiin pelihetkiin),... 

Kirchher, J., Reike, D., Hekkert, M. 2017. Conceptualizing the circular economy: An analysis of 114 definitions. Resources, Conservation & Recycling 127, 221-232. Available here: www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0921344917302835

Väittelin Turun kauppakorkeakoulussa kesäkuun lopussa. Nyt on hyvä aika katsoa vähän taaksepäin ja kerrata vinkkejä väitöstilaisuuteen valmistautumisessa.

Perusohjeena voi sanoa, että kaikki väitökseen liittyvät käytännönjärjestelyt (pl. vastaväittäjään liittyvät asiat) kuuluvat väittelijälle. Väitökseen liittyvät käytänteet vaihtelevat hieman eri yliopistojen välillä. Etsi siis oman yliopistosi ohjeet! Turun yliopistolla on varsin hyvät ohjeet netissä. Tosin ohjeita on paljon ja usein lisäksi on myös linkkejä muualle esim. kirjaston ohjeisiin (väitöskirjan painatus). Ohjeeni sinulle onkin:

• Varaa aikaa ohjeiden lukemiseen ja sisäistämiseen!
  

Turun yliopistossa järjestettiin maaliskuussa tilaisuus jatko-opintojen loppuun saattamisesta. Siinä käytiin läpi nimensä mukaisesti jatko-opintojen loppuvaiheita eri tahojen kautta. Esityksen piti esimerkiksi kirjaston edustaja, joka auttaa väitöskirjan julkaisemisessa yliopiston sarjassa. Yliopiston viestinnän edustaja kertoi väitöskirjan lehdistötiedotteen tekemisestä. Tilaisuuden kaikista paras esitys oli mielestäni vastaväittelleen puhe, jossa hän kertasi väitöspäivän tuntoja. Hänen ehkä tärkein viesti oli, että väitöspäivänä kaikki ovat väittelijän puolella. Kukaan ei halua, että sinä mokaat. Tämä todellakin pitää paikkaansa.

• Selvitä, järjestääkö yliopistosi vastaavan tilaisuuden.
  

Väitöskirjani on tulevaisuudentutkimuksen oppiaineessa. Meillä on oppiaineessa oma jatko-opintoseminaariryhmä. Yhden seminaarin osana järjestettiin minulle harjoitusväitös. Tämän koin todella hyväksi, koska yksi isoin pelkoni on ollut väitöstilaisuus ja siitä selviäminen: Kuinka koskaan pystyisin olemaan kaikkien töllisteltävänä ja vastaamaan mitään järkevää?

Harjoitusväitöksessä yksi jatko-opiskelijakollegani toimi vastaväittäjänä. Harjoituksessa käytiin koko väitös läpi, kuten se väitöspäivänä tapahtuu (tosin sillä poikkeukselle, että harjoitus oli etänä, vaikka itse väitöksen sainkin pitää yliopiston tiloissa).

Erityisesti kesäkuussa kysyin kaikilta mahdollisilta jo väitelleiltä työkavereiltani vinkkejä väitöstilaisuuteen. Monet heistä kysyivät minulta, että miksi väitöstilaisuus jännittää. "Pelottavimmaksi" asiaksi koin sen, että jos en osaakaan vastata johonkin kysymykseen tai en yksinkertaisesti muista vastausta. Omalla kohdallani "muistiongelmat" liittyvät myös siihen, että väitösprojektini on kestänyt varsin monta vuotta. Minulle annettiin ohjeeksi, että on ihan ok sanoa (muutaman kerran), että ei tiedä tai että ei muista jotain. Itsekin yhden teoriakysymyksen kohdalla jouduin selaamaan väitöskirjaani, jotta pystyin vastaamaan kysymykseen.

Parhaimmat saamani vinkit:

• Tee itsellesi A4, jossa on väitöksen kulku. Mitä sanotaan, kuka sanoo, milloin seistään, jne.
  
• Sinä olet aiheesi paras asiantuntija! (Olethan tehnyt tutkimusta aiheesta jo vuosia.)
• Voit vastata: En tiedä. (Et kuitenkaan jokaiseen kysymykseen.) Vastaväittäjän kysymys voi olla aiheesta, mitä et ole väitöskirjassasi tutkinut.
• Nauti päivästä! Se on sinun juhlapäiväsi! (Kovin moni tutkimushanke ei pääty näin juhlavasti urasi aikana.)
  
• Käy tutustumassa saliin etukäteen. Harjoittele lektio salissa.
  

Väitöksen aluksihan on väittelijän 20 minuutin yleistajuinen esitelmä väitöksestä. Myös tätä jännitin ennakolta. Tässä ei jännittänyt niinkään itse esiintyminen, kun minulla on jo melko paljon esiintymiskokemusta, vaan lektion sisällön "keksiminen". En koe olevani kovin vahvoilla tieteen yleistajuistamisessa. Koska Turun yliopiston ohjeet lektiosta olivat varsin suppeat, etsin netistä muita ohjeita. Lapin yliopiston ohjeet olivat mielestäni hyvät. Minua lektion sisällön miettimisessä helpotti, kun hain esimerkkejä lektioista. Tiettyjen tieteenalojen lektioitahan julkaistaan. Esimerkiksi J@rgonia julkaisee historia, kulttuurin ja perinteentutkimuksen lektioita.

Jossain ohjeissa lektiosta luki, että lektio voi olla ainut osa, jonka kaikki kuuntelijat ymmärtävät. Tämä käytin ohjeenani lektiotani kirjoittaessa. Väitöskirjani aiheena on suomalaisen metsäteollisuuden ympäristöraportointi, niin aloitin lektioni kertomalla metsäteollisuuden historiasta ja avaamalla metsäteollisuuden ympäristövaikutuksia.

Lektion hyvät käytännöt

• Kirjoita lektio puheeksi.
  
• Harjoittele lektion puhumista. Näin tiedät, kuinka pitkä lektio on. Se ei saa olla yli 20 minuuttia. Samoin huomaat, jos jonkun sanan sanominen on vaikeaa.
  
• Kerro puheessa jotain omakohtaista.
  
• Kirjoita lektio isolla fontilla. Itse lisäsin vielä kappaleiden väliin "katso yleisöä".
  
• Numeroi sivut. (Jos tiputat paperit, niin saat ne helposti oikeaan järjestykseen.)
  

Pääsääntöisestihän väitöstilaisuuden kysymykset seuraavat väitöskirjasi rakennetta. Ensimmäinen kysymys tyypillisesti käsittelee työsi otsikkoa tai vastaavasti yleisesti kiinnostustasi aiheeseen. Sitten käydään läpi tutkimuskysymyksiä ja seuraavaksi teoriaa, jne. Kysymyksillä voidaan pyytää tarkentamaan jotain kohtaa työssäsi tai sitten kysytään, miten muuten työ olisi voitu tehdä. Esimerkiksi otsikon osalta usein kysytään, että miksi päädyit tähän otsikkoon ja mitä muita vaihtoehtoisia otsikkoja sinulla oli. Jos olet tehnyt artikkeliväitöskirjan, niin varaudu vastaamaan myös artikkeleista. Pääsääntöisesti artikkeleja ei käydä yksityiskohtaisesti läpi, mutta esim. artikkelin kontribuutiota suhteessa työhösi voidaan kysyä.

Tämä tutkimus on osa hanketta, jossa tutkittiin Suomen energiajärjestelmän muutosta kohti uusiutuvia polttoaineita ja hajautettua energiantuotantoa (FutWend). Hankkeessa tutkittiin kolmea eri uusiutuvaa energialähdettä (haketta, biokaasua ja maalämpöä) ja tämä artikkeli keskittyy hakkeeseen.

Artikkelissa loimme viisi vaihtoehtoista tulevaisuuskuvaa hakkeen käytölle. Tunnistimme kaksi keskeistä muutostekijää, jotka voivat joko lisätä tai vähentää hakkeen käyttöä tulevaisuudessa. Artikkelin aineistona olivat hakkeen käyttäjien haastattelut sekä Maaseudun Tulevaisuuden artikkelit.

Tutkimuksen aihe on tärkeä, koska tarvitsemme uutta tietoa fossiilisten polttoaineiden käytöstä luopumisesta ja siirtymästä kohti uusiutuvien polttoaineiden laajamittaista käyttöä. Keskityimme artikkelissa puuperäiseen polttoaineeseen, hakkeeseen, koska puu on maailmanlaajuisesti yleisimmin käytetty uusiutuva polttoaine. Suomessa itse asiassa käytetään puuperäisiä polttoaineita enemmän kuin öljyä. Vaikka puun energiakäytöllä on Suomessa jo pitkä historia ja sitä kautta vankka sija, halusimme tutkia myös mahdollisuuksia, että käyttö ei lisääntyisikään tulevaisuudessa.

Aineiston pohjalta tunnistimme kaksi keskeistä muutostekijä, jotka vaikuttavat hakkeen käyttömääriin tulevaisuudessa. Ensimmäisenä on käyttäjien koko - pienimuotoinen käyttö (maatilat) vs. laajamittainen käyttö (isojen kaupunkien lämpövoimalat). Toinen muutostekijä on lainsäädäntö - niin kansallinen kuin myös kansainvälinenkin.

Tältä pohjalta loimme viisi erilaista tulevaisuuskuvaa. Ensimmäinen kuva nimettiin Kutistuvaksi maaseuduksi. Tässä hakkeen käyttö jatkuu vain pienimuotoisena, jossa maanviljelijät polttavat omasta metsästä haketettua puuta. Toinen kuva on nimeltään Metsäteollisuuden tähteet. Nimensä mukaisesti metsäteollisuus käyttää suurimman osan puista ja vain ylijäämää voidaan polttaa hakkeena. Tässä kuvassa kansallisella lainsäädännöllä halutaan pitää myös maaseutu asuttuna. Kolmannen kuvan nimeksi valikoitui Hiilineulujen ylläpito. Tässä hakkeen käyttö on keskittynyt isoille toimijoille. Hake on peräisin metsistä, joiden hiilinielua ylläpidetään ja jopa kasvatetaan oikea-aikaisten hakkuiden ansioista. Neljäntenä kuvana oli Uusiutuva energiapolitiikka. Tässä hakkeen käyttöä energialähteenä kannatetaan, koska se on suomalainen, uusiutuva energianlähde. Viimeinen kuva oli Metsien suojelu. Nimensä mukaisesti metsät on suojeltu ja niistä ei voi ottaa raaka-ainetta energiantuotantoonkaan.

Marileena Mäkelä, Marjukka Parkkinen, Jari Lyytimäki, Nina A. Nygrén. 2020. Futures images of woodships as an energy source in Finland. Futures, 121, 102571. Saatavilla: https://authors.elsevier.com/a/1b7Mg3jdJahf8

Lyhyesti sanottuna ORCID on tutkijan henkilötunnus. Sen tarkoituksena on, että tutkijat voidaan yksilöidä. Yksilöitävyys tai sen puute on ongelma, kun on samannimisiä tutkijoita. Samoin yksilöitävyys on tärkeää, kun oma nimi (syystä tai toisesta) vaihtuu. Tällöin eri nimisenä kirjoitetut artikkelit yksilöityvät juuri sinuun.

ORCID kysytään nykyään usein, kun lähettää artikkelia lehteen arvioon. Samoin nykyään tämä syötetään myös yliopistojen tutkimustietojärjestelmään. ORCID on (ainakin tutkijalle) ilmainen.

ORCID-ohjelmaan rekisteröidytään luomalla tunnus. Järjestelmään voi syöttää (yllättävänkin) paljon tietoja itsestään. Itse olen nyt syöttänyt sinne työpaikkani (employment), koulutuksen (education and qualifications) sekä julkaisut (works). Julkaisuista valitsin sinne vain journal-artikkelit ja kirjojen luvut. Suurimman osan näistä sain suoraan ladattua Scopuksesta.


Lisätietoa: https://orcid.org

Saimme juuri julkaistua artikkelin, jossa arvioimme nykyisten vastuullisuussertifikaattien hyödyntämistä risteilyalusten vastuullisuuden kehittämisessä. Avaan artikkelin keskeistä sisältöä tässä postauksessa.

Tämä artikkeli on osa hanketta, jossa tutkimme risteilylaivojen rakentamisen vastuullisuuden parantamista (SUSTIS-hanke). Vastuullisuuden parantamisen keskiössä oli vastuullisuustiedon määrittäminen ja kerääminen koko laivanrakennus verkostosta, jotta tekemisen vastuullisuudesta voitaisiin luotettavasti viestiä verkoston ulkopuolelle.

Hankkeen tavoitetta tukeaksemme kävimme läpi olemassa olevia vastuullisuussertifikaatteja rakentamisen (LEED, BREEAM, DGNB) ja turismin (Green key, Green Globe) alalta sekä  vastuullisuusraportointiohjeistuksen (GRI) vaatimukset. Arvioimme artikkelissa, miten nämä eri sertifikaatit ovat sovellettavissa risteilyalusten rakentamiseen ja niiden vastuullisuuden kehittämiseen.

Yleisestihän kiinnostus vastuullisuuteen ja sen kehittämiseen kasvaa. Monella alalla yritykset tekevät paljon esimerkiksi vähentääkseen oman toimintansa ympäristövaikutuksia. Turismin puolella käytetään vastuullisen turismin käsitettä, jonka tarkoituksena on ottaa huomioon ja vähentää turismin vaikutuksia luontoympäristöön sekä paikallisiin kulttuureihin. Kuitenkin risteilypuolella vastuullisuuteen ei ole panostettu vielä paljon ja panostukset ovat keksittyneet lähinnä alusten operoinnin ympäristövaikutusten vähentämiseen, esimerkiksi keskittymällä energiatehokkuuteen. On siis tehty toimia, joilla myös käytön kustannuksia voidaan vähentää. Elinkaarinäkökulmasta keskustelusta unohtuu yleensä suunnittelu, rakentaminen ja käytöstäpoisto, vaikka juuri suunnitteluvaiheessa pystyttäisiin vaikuttamaan paljon käytön aikaisiin ja käytöstäpoiston aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin.

Omassa tutkimuksessamme pidimme tärkeänä, että meillä on näkökulmana risteilyaluksen elinkaari (laivan rakentamisesta laivan purkuun) sekä toiminnan ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset.

Risteilyaluksen elinkaaren näkökulmasta toiminta on verrattavissa rakentamiseen sekä turismiin (erityisesti hotellitoimintaan). Rakentamisen sertifikaatit todettiin pääsääntöisesti sovellettaviksi myös laivanrakentamiseen. Näistä löytyy hyviä indikaattoreita esim. projektinhallintaan liittyen sekä materiaalien valintaan. Vastaavasti turismiserfikaatit nähtiin usein epäsopiviksi, koska risteilyalus ei pysy paikallaan kuten hotelli. Samoin yleisesti sosiaaliseen vastuuseen liittyvät indikaattorit todettiin hyvin suppeiksi kaikissa sertifikaateissa. Risteilytoiminnan erityisyys, kuten tuotetut ilmapäästöt ja henkilökunnan asumistilat, pitäisi ottaa huomioon, kun toiminnan vastuullisuutta kehitetään. Samoin rakentamisen ja turismin vastuullisuusertifikaatit eivät juurikaan ota huomioon elinkaaren loppupäätä - meidän tapauksessa sitä, miten ja missa laivan purku suoritetaan.

Kaisa Könnölä, Karri Kangas, Kaapo Seppälä, Marileena Mäkelä, Teijo Lehtonen. 2020. Considering sustainability in cruise vessel design and construction based on existing sustainability certification systems. Journal of Cleaner Production, 259, 120763. Saatavilla: www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0959652620308106?dgcid=coauthor

Kävin syksyllä jatko-opintoihini tutkimusetiikan kurssin, joka käsitteli laajasti tutkimuseettisiä kysymyksiä. Minun ryhmäni perehtyi tarkemmin tieteellisten julkaisujen tekijyyskysymyksiin. Nostan tässä blogipostauksessa mielestäni aiheen tärkeimpiä asioista. Kirjoitukseni pohjautuu löyhästi Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohjeeseen Tieteellisten julkaisujen tekijyydestä sopiminen.

Vastaus kysymykseen on tutkijalle itsestään selvä. Tekijyydestä sopiminen on tärkeää, koska tutkijana menestymistä seurataan julkaisujen määrällä. (Toki muitakin mittareita on.) Tekijyydestä sopiminen on tietysti tärkeää, koska henkilöiden, jotka ovat kontribuoineet julkaisuun, kuuluu saada siitä myös "kunnia".

TENKin suosituksen tärkein viesti on, että tekijyydestä pitää sopia hyvissä ajoin. Jo viimeistään uuden tutkimushankkeen alussa sovitaan julkaisemisen perusperiaatteet - milloin, mitä ja missä julkaistaan. Lisäksi jokaisen tutkimusjulkaisun osalta sovitaan erikseen, ketkä ovat julkaisun kirjoittajia.  Mielenkiintoisesti TENKin ohjeissa nostettiin esille myös tutkimuksesta kertominen somessa. Kavereille kerrottaessa on hyvä muistaa sanoa, onko artikkeli minun vai meidän (jos mukana on myös kanssakirjoittajia).

Tämä onkin jo vaikeampi kysymys ja vastaus vaihtelee tieteenaloittain. Jollakin aloilla on tyypillistä, että koko, isokin, tutkimusryhmä on listattu kirjoittajina. Toisilla aloilla on taas tavallista, että artikkelit kirjoitetaan yksin.

Vancouver guidelines määrittää tekijyydelle kolme kriteeriä:

1. Tekijällä on merkittävä kontribuutio tutkimuksen suunnittelussa, aineiston keruuussa tai aineiston analyysissä.
   
2. Tekijä kirjoittaa tai merkittävästi muokkaa tekstiä.
   
3. Tekijä hyväksyy lopullisen käsikirjoituksen.
   

Minulla on pääsääntöisesti hyviä kokemuksia tekijyydestä sopimisessa. Tutkijaurani alkuvaiheessa kirjoitin paljon yksin, koska jostain syystä luulin, että niin kuuluukin tehdä. WINCSR-tutkimushankkeen yhteydessä opin yhteiskirjoittamisen ihanuuteen: Kun itse jää tekstin kanssa jumiin, voi sen lähettää kanssakirjoittajalle, joka jatkaa siitä eteenpäin. Tässä yhteistyössä periaatteessa muodoistui, että vaihtelimme kirjoittajajärjestystä eri julkaisuissa ja ykköskirjoittaja kantoi päävastuun kirjoittamisesta, mutta kaikki kuitenkin kirjoittivat tekstiä artikkeliin. Viime aikoina olemme usein listanneet kirjoittajat myös aakkosjärjestyksessä, jos kaikki ovat tehneet suurin piirten saman työmäärän julkaisun eteen.

Kurssilla opin, että enevässä määrin myös julkaisijat pyytävät määrittämään eri kirjoittajien roolin artikkelin kirjoittamisessa. Juuri nyt olen yhtenä kirjoittajana käsikirjoituksessa, jota tulemme tarjoamaan Journal of Cleaner Production -lehteen. Tämä on nyt ensimmäinen kerta, kun huomasin lehdessä suosituksen kirjoittajien työpanoksen avaamiseen. Tein meille ohjeen mukaisen taulukon, johon raksin kaikkien kirjoittajien kontribuutiot. Elsevierin CrediT author statement -ohje löytyy täältä.

Oletko koskaan tuskaillut tekstiviitteiden tai lähdeluettelon kanssa? Viittaustekniikan yhtenäistämiseen on olemassa monta softaa. Itse käytin pitkään RefWorksia. Kun se rupesi takkuamaan, etsin pitkään uutta ja nyt olen päätynyt Mendeleyhin (www.mendeley.com). Avaan tässä lyhyesti sen käyttöä. Tarkemmin Mendeleyn käyttöä on opastettu täällä www.mendeley.com/guides

Viitteidenhallintaohjelman avulla on helppo luoda yhtenäinen viittaustekniikka artikkeliin tai opinnäytetyöhön. Ensin ohjelmaan syötetään tai haetaan käytetyt lähteet. Ohjelman avulla (tai esim. Wordin plug-in:llä) tehdään tekstiviite. Lopuksi nappia painamalla luodaan lähdeluettelo. Osa viitteidenhallintaohjelmista on maksullisia, osa taas ilmaisia (ainakin yliopistojen työntekijöille). Hyvin moni julkaisija "tekee yhteistyötä" näiden ohjelmien kanssa, mikä tarkoittaa sitä, että artikkelin viitetiedot saa ilmaistua ohjelmaan nappia painamalla. Moneen ohjelmaan, niin Mendeleyhinkin, voi tallentaa artikkelin pdf:n. Lisäksi Mendeleyhin sai Internet-selaimen lisäosan, jonka avulla myös nettisivun tiedot saa imaistua ohjelmaan.